Lukukinkereillä

Joululomalla luin joutessani teologi Kari Kuulan teoksen Helvetin historia: pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan.  Kuula valottaa judeokristillisen perinteen helvettikäsityksen valtaisaa muutosta ja monimuotoisuutta mielenkiintoisella tavalla. Minulle yllätyksenä tuli, että perinteisessä juutalaisuudessa, varsinkin Septuagintassa, viittauksia kuolemanjälkeiseen elämään ei juurikaan ole - Kuulan mukaan juutalaisuuden ytimessä ei helvettiä lainkaan ole eikä sielu ole kuolematon eikä ruumiista erillinen.  Kristinuskon käsitys sielun kuolemattomuudesta ja erillisyydestä omittiin Platonilta, ja helvettikäsitys lähinnä zarahustralaisuudesta ja Homeroksen haades-myytistä.  

Kun helvettikäsityksen monimuotoisuutta ja muutosta kirjan avulla seuraa halki vuosituhansien, se todistaa omalta osaltaan siitä valtaisasta muutoksesta, jonka kourissa kristinusko on vuosituhansien aikana ollut. Se, mitä kutsumme nykyään kristinuskoksi, on kaikkea muuta kuin yhdenmukainen uskomusjärjestelmä, ja siinä on mukana myös mielivaltaisia aineksia, joita ei voi perustella ainakaan kristinuskon omalla pyhällä kirjalla.

Jahka ehdin, olen päättänyt ottaa projektikseni luoda Kuulan kirjan pohjalta jonkinlaisen aikajanaluonnoksen judeokristillisen helvettiperinteen muutoksesta.

Tällä hetkellä luen Sam Harrisin kirjaa Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus.  Siinä Harris sivaltaa sanan säilällä melko lailla armotta ja hyökkää erilaisia uskomusjärjestelmiä vastaan varsin suorasukaisesti. Vaikka teoksessa on hyvääkin pohdintaa, on se toistaiseksi vaikuttanut hiukan yliampuvalta räksytykseltä. Minun listallani Harris jää kyllä selkeästi Dawkinsin taakse.