keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Tapauskovaisuudesta


Eräällä netin keskustelusivustolla ajauduin keskustelemaan termistä tapauskovaisuus. Minut käsitettiin väärin, ja ajattelin kirjoitella tännekin ajatukseni asiasta.

Minähän olen ateisti, ja mielestäni fundamentalismi kaikissa muodoissaan pitäisi "tuhota" maailmasta, mutta yhtä lailla närästää tapauskovaisuus.

Minulle tapauskovainen on sellainen, joka seuraa jotain valtavirran oppia vain siksi, koska se on valtavirran oppia, uhraamatta ajatustakaan tämän opin mahdolliseen loogiseen oikeellisuuteen/mielettömyyteen. Tapauskovainen kuvittelee, että kristilliseen yhteisöön kuuluminen tekee hänet sellaisenaan autuaaksi - että jotain epämääräistä hyvää on pakko seurata tästä hänen jäsenyydestään, vaikkakaan hän ei osaa tätä hyvää spesifioida.

Otetaan esimerkkinä vaikkapa tavallinen suomalainen kirkkouskovainen, jonka mielestä kirkko näemmä tekee ihan oikein, kun tuhoaa vauhdilla koko teologisen, opillisen perustansa, kuten nykyään tapahtuu. Ev.lut. kirkko kun ei enää saarnaa rangaistusta perisyntiä, helvetin ja ikuisen tuomion olemassaoloa, eikä juuri mitään muutakaan, mikä johdonmukaiseen Raamatun tulkitsemiseen kuuluisi. Sen sijaan kirkko miettii tosissaan markkinointistrategioita, läsnäoloa facebookissa ja brändin luomista. Eli kirkko miettii kuin mikä tahansa maallinen firma, miten voisi parhaiten miellyttää asiakkaitaan ja vaikka hankkia uusia! Tämä näkyy ev.lut. kirkon täysin linjattomasta suhtautumisesta lähes kaikkeen, tyyliin naispappeus on jees, mut kyl me ymmärretään niitäkin, jotka ei sitä hyväksy.

Kirkko vertautuu nykyisessä muodossaan täysin Suomen vaaleanpunertavaan puoluekenttään, jossa aatetta ei erota toisesta. Ollaan aika kaukana alkuseurakunnan meiningistä ja tavoitteista.

Minä näen suhteessa uskontoon -akselilla tasan kaksi joukkoa, jotka ovat edes jossain määrin loogisia vakaumuksessaan: (1) ateistit, jotka kieltävät koko Raamatun ja uskonnon yleensäkin tähän maailmaan kuulumattomana ja tarpeettomana ilmiönä, ja (2) fundikset, jotka ovat kirjaimellisessa raamatuntulkinnassaan saavuttaneet sisäisesti kohtuullisen johdonmukaisen maailmankatsomuksen (joka tietenkin meidän ateistien näkökulmasta on täysin mieletön ja kosmologisesti sekä tieteen valossa ristiriitainen ja kestämätön).

Tapauskovaisuus tai "rusinat pullasta" -teologia, kuten itse sitä nimitän, ei ole mielestäni älyllisesti rehellinen maailmankatsomus. Siinä poimitaan Raamatusta (tai minkä tahansa uskonnon pyhästä kirjasta) itseä miellyttäviä kohtia ja muut jätetään vapaasti huomiotta sen perusteella, että ne ovat vanhanaikaisia ja kirkon pitää muuttua ja diibadaaba. Ensimmäisenä tällaisessa "teologiassa" heitetään roskakoriin kristillisen uskon peruspilari: se, että Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan sanaa. Eli peli on menetetty jo tässä vaiheessa.

Tyypillinen tapauskovainen onkin itse asiassa moraalirelativisti, joka ei tunnusta moraalisten prinsiippien ikuisuutta ja jumalallista alkuperää, vaan jonka mielestä "kaikki on suhteellista" ja kirkon moraalisten periaatteiden pitäisi seurailla kutakin aikakautta. On aivan sama, kuuluuko tällainen henkilö kirkkoon vai ei, sillä hän ei hyödy millään tavoin kirkkoon kuulumisestaan - hän voi olla moraalirelativisti kirkon ulkopuolellakin, eikä hän voi perustaa minkäänlaisen ikuisen taivaallisen kohtalon odotusta mihinkään, sillä hän on jo hylännyt ne kristillisen uskon perusteet, jotka tällaisen palkinnon saamista edellyttäisivät. "Kyllä minä uskon Jumalaan, mutta omalla tavallani" vertautuu minun korvissani sanomaan "kysymyksesi uskoni luonteesta on kiusallinen, enkä oikein tiedä, mihin uskon, enkä osaa sanoa sitä kirkostanikaan, mutta ei kai tästä mitään haittaakaan ole".

Jos taas haluaa kuulua kirkkoon sen takia, että se harjoittaa hyväntekeväisyyttä, niin miksi juuri kirkko? Miksei Amnesty International, Punainen Risti tai jokin muu riippumaton hyväntekeväisyysjärjestö?

Minulle on herttisen yhdentekevää, mihin ihminen uskoo, mutta jos tämä ihminen odottaa, että pelkkä kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön antaa hänelle jonkinlaisen positiividen odotusarvon ikuisesta tulevaisuudesta, on menty hakoteille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti