torstai 19. heinäkuuta 2012

Oikeansuuntaista kehitystä

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että tuoreimman tutkimuksen mukaan kirkkohäiden suosio on romahtanut entisestään.  Tänä vuonna Helsingissä vihityistä jo 57 prosenttia on halunnut siviilivihkimyksen, ja yli puolet vihityistä myös Espoossa ja Vantaalla.  Myös kirkkoon kuuluvista yhä suurempi osa ei halua lapselleen kirkollista kastetta.

Kirkon tutkimuskeskus on tehnyt asiasta ja sen seurauksista kiperää (ja varmasti myös kipeää) analyysiä: perinteisestihän ylivoimaisesti suurin osa kirkkoon kuuluvista on kertonut pääsyyksi tärkeät ihmisen elämään liittyvät juhlat: kasteen, konfirmaation, häät ja hautajaiset.  Sen sijaan kirkon opillista puolta kohtaan kiinnostus on ollut vuosi vuodelta vähenevää.  Nyt jos myös kirkollisten toimitusten suosio on romahtamassa, ennustaa Kirkon tutkimuskeskus kiihtyvää eroamisbuumia.

Kehitys on mielestäni oikeansuuntainen, ja ainoa looginen päätös sille on, että evankelilaisluterilaisen kirkon kansankirkkoasema ja sen myötä myös älytön historiallinen jäänne, verotusoikeus, lopun viimeksi lakkautetaan.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kahdeksan minuuttia Higgsiä

Suurin osa fysiikasta ei ole mitään iisiä seurattavaa, ja fysiikan alojen joukossa alkeishiukkasfysiikka on kvanttikenttäteorioineen ja nollaenergioineen varmaankin suurelta osin epäintuitiivisinta luettavaa, mitä kuvitella saattaa.  Siksi iloitsen aina suuresti voidessani esitellä tätä vaikeaa tieteenalaa onnistuneesti popularisoivia lähteitä.

Higgsin hiukkasen löytyminen on poikinut koko joukon hyviä yrityksiä kertoa "kadunmiehellekin", mistä on kyse, ja tässä on ehkä toistaiseksi paras löytämäni: hiukkasfyysikko Daniel Whiteson selittää animoiduin kuvin, mistä koko touhussa oikein on kyse.  Suosittelen lämpimästi!


tiistai 17. heinäkuuta 2012

Mikä ihmeen higgslover?

Mistä noin kummallinen osoite blogille?

higgslover.blogspot.fi ei liene niitä ihan helpoimmin aukeavia juttuja, mutta valveutunut lukija huomannee, mistä on kyse.  Sen verran on uutista Higgsin hiukkasesta viime aikoina tuutattu, että vähemmänkin fysiikkaa opiskellut on ainakin hajulla siitä, mitä ihmettä tiedemaailma nyt oikein kohisee ja kuohuu.

Kyse on tietenkin Higgsin bosonista, tuosta tähän sateiseen kesään saakka enemmän tai vähemmän hypoteettisesta alkeishiukkasmaailman karkulaisesta, jota eri fyysikkoryhmät (etupäässä Tevatron Fermilabissa sekä LHC CERN:issä) ovat jo vuosia suurilla leluillaan, joita myös hiukkaskiihdyttimiksi kutsutaan, metsästäneet.  Kuten tunnettua on, 4.7.2012 kaksi LHC:n ilmaisinryhmää, ATLAS ja CMS, ilmoittivat löytäneensä hiukkasen, jota he kuvailivat termillä a higgslike particle.  Tämän hiukkasen massa on 125,3 GeV, ja löydön todennäköisyys on ns. 5σ, mikä tarkoittaa, että havainnot ovat oikeita 99,99995% todennäköisyydellä.  Tähän asti havaitut hiukkasen ominaisuudet ovat myös linjassa hiukkasfysiikan standardimallin kanssa ja tukevat oletusta siitä, että kyseessä todella on Higgsin bosoni.

Hiukkasfysiikan maailmassa viittä sigmaa pidetään alarajana tieteellisesti uskottavalle hiukkashavainnolle, ja siksi päivämäärä 4.7.2012 jää virstanpylvääksi modernin fysiikan historiassa.

Mikä ihmeen Higgsin bosoni? ovat monet kyselleet.  Käymättä sen tarkemmin käsiksi yksityiskohtiin sanottakoon vain, että ko. hiukkanen on oleellisen tärkeä standardimallin uskottavuudelle, koska se selittää mm. sen, mikä aiheuttaa massan joillekin hiukkasille (mm. elektronille), mutta ei toisille (kuten fotonille).  Itse asiassa Peter Higgsin teorian avulla ymmärrämme syvällisesti, mitä "massa" oikeastaan on!

Olen aiemmalta koulutukseltani fyysikko ja siksi aina ja ikuisesti kiinnostunut kaikesta, mitä tieteessä yleensä, mutta erityisesti fysiikan saralla tapahtuu.  Siksi olin suunnattoman innostunut, kun LHC 10.9.2008 ensimmäisen kerran käynnistettiin.  Tiesin, että riippumatta siitä, mitä se löytää tai on löytämättä (tieteessä ns. negatiivinenkin löydös voi johtaa mullistuksiin, vrt. vaikkapa Michelson-Morleyn koe), sen avulla tullaan tekemään uutta fysiikkaa.  Lupasin kuitenkin itselleni, että mikäli Higgsin bosoni tullaan löytämään, teetän itselleni tapauksen muistoksi nörteistä nörteimmän T-paidan.

Ja lupauksethan on pidettävä!

Nobel-fyysikko Leon Lederman sattui aikoinaan kieli poskessa kutsumaan Higgsin bosonia kirjassaan God particleksi.  Koska olen kipeän tietoinen fundis-uskovaisten täydellisestä tiedelukutaidottomuudesta ja ehtymättömästä luovuudesta tahallisen väärintulkinnan ei-niin-ansiokkaalla saralla, ei minua suuresti hämmästyttänyt tämä sosiaalisessa mediassa syntynyt myrsky vesilasissa.  Ajattelin sitten, että blogin nimessä voisin itse asiassa aivan hyvin viitata (jälleen kieli poskessa) niihin lukemattomiin godlover.xxx.yyy -blogeihin, joita blogistan on pullollaan.

Blogin osoite on siis virtuaalinen kumarrus sekä Peter Higgsin teoreettiselle työlle että lukuisten tiedemiesryhmien vuosikymmenten käytännön uurastukselle.  Samalla se kuitenkin on tietoinen pyllistys kaikelle sille tieteen ja tieteellisen menetelmän halveksunnalle ja vääristelylle, jota pahimmat ääriuskonnolliset ryhmittymät ja yksittäiset ihmiset harrastavat.

Vanhoja tekstejä

Näin aluksi lisään blogiini vanhoja kirjoituksiani, joita kirjoittelin muutama vuosi sitten erääseen blogipalveluun, joka taitaa olla jo kuollut ja kuopattu. Aihepiiri on vahvasti maailmankatsomushenkinen.

Uuden blogin aloitus


Joidenkin vuosien ajan olen ylläpitänyt ainoastaan Paritanssipäiväkirjaa, jonka postaukset luonnollisesti liittyvät lähinnä tanssimiseen ja oppivuosiini OAMK:ssa tanssinopettajan koulutusohjelmassa.

Viime aikoina on tuntunut yhä enemmän siltä, että haluaisin kirjoitella yleisemminkin satunnaisia havaintojani elämästä, maailmasta, ilmiöistä ja ihmisistä omaan blogiinsa.  Blogin päällimmäisenä aihepiirinä tullee olemaan uskonnot, ateismi, agnostismi, tiede ja skepsismi, mutta muutakin sekaan toki mahtunee.

En odota kenenkään välttämättä kommentoivan näitä ajatuksia, kunhan "Kirjoitan ne ulos päästäni" - kaipa tämä on minulle jonkinlaista terapiaa ja itsetutkiskelua.