Uskon ja järjen vastakkainasettelusta

Nimimerkki PieniVianne kirjoittaa Suomi24:ssa uskon ja järjen vastakkainasettelusta hyvin ja tiiviisti:

Uskon sisältö on järjen vastakohta. Usko perustuu aina irrationaalisuuden aspekteihin, ts. se on luonteeltaan aina irrationaalista ja siten järjen vastakohtaa: usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivoo. 


Järki puolestaan perustuu aina tosiasioiden analyysiin, eikä siinä ole irrationaalisuuden aspekteja: se ei perustu siihen, mitä toivotaan, vaan järki perustuu siihen, mitä analyysillä todeksi havaitaan. (Ja, järki ja viisaus ovat kaksi eri asiaa, ts. nekin ovat luonteeltaan erilaisia) 


Myös Paavali huomioi uskon ja järjen vastakohtaisuuden, ja kehoitti ihmisiä kasvamaan niissä molemmissa. 


Ihmisen tulisi hengellisiä asioita ajatella uskossaan kuin lapsi (lapsi ei kykene järjelliseen analyysiin, vaan lapsen ajatteluun ja lapsen logiikkaan liittyy aina epärationaalisuutta), ja ihmisen tulisi muissa asioissa olla ymmärrykseltään aikuinen, ts. ihmisen tulisi käyttää ja kehittää rationaalisuuteen perustuvaa järkeään. 


Ongelma on siinä, että uskovaisista osa on hylännyt tämän Paavalin kehoituksen ja he hengellistävät asioita, jotka eivät ole hengellisiä. Siten he suhtautuvat epärationaalisesti asioihin, joihin täytyisikin suhtautua rationaalisesti eli järkeen perustuen (eikä sokeaan uskoon perustuen). 


Esimerkkejä tällaisesta on mm. erilaiset kiellot, joita uskovaisien keskuudessa on (hiuksia ei saa värjätä, televisiota ei saa katsoa jne.).