lauantai 22. syyskuuta 2007

In God we trust


Kirjoitan tätä Phoenixin lentokentällä Arizonassa Lontoon-lentoa odotellessani. Kentällä shoppaillessani koin nimittäin valaistuksenomaisena, miten vahvasti patriotismin ja uskonnollisuuden läpitunkema amerikkalainen yhteiskunta on.

Tänään vietimme pari tuntia ennen kentälle menoa San Diegossa katsellen ilma- ja merivoimien yhteisnäytöstä. Aina kun kohdalle osui helikopteri, joka roikotti mukanaan jättimäistä Yhdysvaltain lippua, tai vastaavasti ohi lipui hävittäjä liput salossa ja miehistö kannella kunniaa tehden, seurasi sitä valtava suosionosoitusten hyökyaalto. Kuvitelkaa tällainen Suomeen: ilmavoimien miehistönkuljetushelikopteri raahaa perässään jättimäistä Suomen lippua. Kansa taputtaa, vislaa ja hurraa. Ei kiitos. Not my cup of tea, kuten sanovat britit, joiden terve itseinho hakee vertaistaan (ja löytää sen usein Suomesta).

Kentällä taas silmäilin kirjakaupan tarjontaa. Tarjolla oli muun muassa New Age -kirjallisuutta, TV-pastorin omaelämänkerta, erään presidentin suosiossa olevan evankelistan paksu elämänkerta - sekä kirja, joka kertoo auto-onnettomuudessa olleen, kliinisesti 90 minuuttia kuolleena maanneen omakohtaisesta taivaskokemuksesta.

Arvatkaa, loistiko Richard Dawkins poissaolollaan?
Kyllä vaan.

Tämä kaikki sai minut ajattelemaan, miten arveluttava nykytilanne itse asiassa on. Maailman vahvimman supervallan 20 dollarin setelissä lukee "In God we trust". Siis valtakunta perustaa rahajärjestelmänsä paimentolaislegendoihin ja mielikuvitusolentoihin. USA:ssa ateistiksi julistautuminen on vielä nykyäänkin (ehkä itärannikkoa lukuunottamatta) sosiaalista itsemurhaa lähentelevä uroteko. Hiljentykääpä ajattelemaan tätä huolella: sen tunnustaminen, ettei usko mielikuvitusolentoihin vaan perustaa elämänsä mieluummin tämänpuoleiselle elämälle kuin sille, mitä ei voi nähdä, haistaa, tuntea tai kuulla, on täälläpäin maailmaa monen mielestä moraaliton teko.

Ja tämän valtion johdossa on uudestisyntyneeksi kristityksi itseään kutsuva herra, joka vastikään tunnusti saaneensa Jumalalta suoran käskyn hyökätä Irakiin ja tuhota terroristit. Siis Valkoisessa Talossa istuu heppu, joka kuulee päänsä sisällä ääniä ja aloittaa niiden perusteella sotia kokonaisia kansakuntia vastaan. Onko joukossa ketään muuta, joita ajatus pelottaa?

Ei tarvitse paljoakaan pinnistää, että oivaltaa, mikä on yhteinen nimittäjä Irakin, Palestiinan, Tsetshenian ja monien muiden maiden inhimillisten tragedioiden takana: uskonto. Vain uskonto voi oikeuttaa julkisesti uskomaan keijuihin ja muihin satuolentoihin ja silti säilyttää (vaikka poliittisen) uskottavuutensa. Vain uskonto onnistuu keräämään ympärilleen ihmisiä, jotka ripustavat aivonsa ja loogisen päättelykykynsä rukoushuoneen eteisen naulakkoon ja rupeavat suunnittelemaan muiden ihmisten tappamista.

Minusta ajatus on varsin puistattava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti