Mikä ihmeen higgslover?

Mistä noin kummallinen osoite blogille?

higgslover.blogspot.fi ei liene niitä ihan helpoimmin aukeavia juttuja, mutta valveutunut lukija huomannee, mistä on kyse.  Sen verran on uutista Higgsin hiukkasesta viime aikoina tuutattu, että vähemmänkin fysiikkaa opiskellut on ainakin hajulla siitä, mitä ihmettä tiedemaailma nyt oikein kohisee ja kuohuu.

Kyse on tietenkin Higgsin bosonista, tuosta tähän sateiseen kesään saakka enemmän tai vähemmän hypoteettisesta alkeishiukkasmaailman karkulaisesta, jota eri fyysikkoryhmät (etupäässä Tevatron Fermilabissa sekä LHC CERN:issä) ovat jo vuosia suurilla leluillaan, joita myös hiukkaskiihdyttimiksi kutsutaan, metsästäneet.  Kuten tunnettua on, 4.7.2012 kaksi LHC:n ilmaisinryhmää, ATLAS ja CMS, ilmoittivat löytäneensä hiukkasen, jota he kuvailivat termillä a higgslike particle.  Tämän hiukkasen massa on 125,3 GeV, ja löydön todennäköisyys on ns. 5σ, mikä tarkoittaa, että havainnot ovat oikeita 99,99995% todennäköisyydellä.  Tähän asti havaitut hiukkasen ominaisuudet ovat myös linjassa hiukkasfysiikan standardimallin kanssa ja tukevat oletusta siitä, että kyseessä todella on Higgsin bosoni.

Hiukkasfysiikan maailmassa viittä sigmaa pidetään alarajana tieteellisesti uskottavalle hiukkashavainnolle, ja siksi päivämäärä 4.7.2012 jää virstanpylvääksi modernin fysiikan historiassa.

Mikä ihmeen Higgsin bosoni? ovat monet kyselleet.  Käymättä sen tarkemmin käsiksi yksityiskohtiin sanottakoon vain, että ko. hiukkanen on oleellisen tärkeä standardimallin uskottavuudelle, koska se selittää mm. sen, mikä aiheuttaa massan joillekin hiukkasille (mm. elektronille), mutta ei toisille (kuten fotonille).  Itse asiassa Peter Higgsin teorian avulla ymmärrämme syvällisesti, mitä "massa" oikeastaan on!

Olen aiemmalta koulutukseltani fyysikko ja siksi aina ja ikuisesti kiinnostunut kaikesta, mitä tieteessä yleensä, mutta erityisesti fysiikan saralla tapahtuu.  Siksi olin suunnattoman innostunut, kun LHC 10.9.2008 ensimmäisen kerran käynnistettiin.  Tiesin, että riippumatta siitä, mitä se löytää tai on löytämättä (tieteessä ns. negatiivinenkin löydös voi johtaa mullistuksiin, vrt. vaikkapa Michelson-Morleyn koe), sen avulla tullaan tekemään uutta fysiikkaa.  Lupasin kuitenkin itselleni, että mikäli Higgsin bosoni tullaan löytämään, teetän itselleni tapauksen muistoksi nörteistä nörteimmän T-paidan.

Ja lupauksethan on pidettävä!

Nobel-fyysikko Leon Lederman sattui aikoinaan kieli poskessa kutsumaan Higgsin bosonia kirjassaan God particleksi.  Koska olen kipeän tietoinen fundis-uskovaisten täydellisestä tiedelukutaidottomuudesta ja ehtymättömästä luovuudesta tahallisen väärintulkinnan ei-niin-ansiokkaalla saralla, ei minua suuresti hämmästyttänyt tämä sosiaalisessa mediassa syntynyt myrsky vesilasissa.  Ajattelin sitten, että blogin nimessä voisin itse asiassa aivan hyvin viitata (jälleen kieli poskessa) niihin lukemattomiin godlover.xxx.yyy -blogeihin, joita blogistan on pullollaan.

Blogin osoite on siis virtuaalinen kumarrus sekä Peter Higgsin teoreettiselle työlle että lukuisten tiedemiesryhmien vuosikymmenten käytännön uurastukselle.  Samalla se kuitenkin on tietoinen pyllistys kaikelle sille tieteen ja tieteellisen menetelmän halveksunnalle ja vääristelylle, jota pahimmat ääriuskonnolliset ryhmittymät ja yksittäiset ihmiset harrastavat.

Vanhoja tekstejä

Näin aluksi lisään blogiini vanhoja kirjoituksiani, joita kirjoittelin muutama vuosi sitten erääseen blogipalveluun, joka taitaa olla jo kuollut ja kuopattu. Aihepiiri on vahvasti maailmankatsomushenkinen.

Uuden blogin aloitus

Joidenkin vuosien ajan olen ylläpitänyt ainoastaan Paritanssipäiväkirjaa, jonka postaukset luonnollisesti liittyvät lähinnä tanssimiseen ja oppivuosiini OAMK:ssa tanssinopettajan koulutusohjelmassa.

Viime aikoina on tuntunut yhä enemmän siltä, että haluaisin kirjoitella yleisemminkin satunnaisia havaintojani elämästä, maailmasta, ilmiöistä ja ihmisistä omaan blogiinsa.  Blogin päällimmäisenä aihepiirinä tullee olemaan uskonnot, ateismi, agnostismi, tiede ja skepsismi, mutta muutakin sekaan toki mahtunee.

En odota kenenkään välttämättä kommentoivan näitä ajatuksia, kunhan "Kirjoitan ne ulos päästäni" - kaipa tämä on minulle jonkinlaista terapiaa ja itsetutkiskelua.

Uskon ja järjen vastakkainasettelusta

Nimimerkki PieniVianne kirjoittaa Suomi24:ssa uskon ja järjen vastakkainasettelusta hyvin ja tiiviisti:

Uskon sisältö on järjen vastakohta. Usko perustuu aina irrationaalisuuden aspekteihin, ts. se on luonteeltaan aina irrationaalista ja siten järjen vastakohtaa: usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivoo. 


Järki puolestaan perustuu aina tosiasioiden analyysiin, eikä siinä ole irrationaalisuuden aspekteja: se ei perustu siihen, mitä toivotaan, vaan järki perustuu siihen, mitä analyysillä todeksi havaitaan. (Ja, järki ja viisaus ovat kaksi eri asiaa, ts. nekin ovat luonteeltaan erilaisia) 


Myös Paavali huomioi uskon ja järjen vastakohtaisuuden, ja kehoitti ihmisiä kasvamaan niissä molemmissa. 


Ihmisen tulisi hengellisiä asioita ajatella uskossaan kuin lapsi (lapsi ei kykene järjelliseen analyysiin, vaan lapsen ajatteluun ja lapsen logiikkaan liittyy aina epärationaalisuutta), ja ihmisen tulisi muissa asioissa olla ymmärrykseltään aikuinen, ts. ihmisen tulisi käyttää ja kehittää rationaalisuuteen perustuvaa järkeään. 


Ongelma on siinä, että uskovaisista osa on hylännyt tämän Paavalin kehoituksen ja he hengellistävät asioita, jotka eivät ole hengellisiä. Siten he suhtautuvat epärationaalisesti asioihin, joihin täytyisikin suhtautua rationaalisesti eli järkeen perustuen (eikä sokeaan uskoon perustuen). 


Esimerkkejä tällaisesta on mm. erilaiset kiellot, joita uskovaisien keskuudessa on (hiuksia ei saa värjätä, televisiota ei saa katsoa jne.).

Verenpainetta

Tämänkaltaiset uutiset saavat minut aina niin hiton vihaiseksi, ja tulee avuton olo, kun ei voi kerta kaikkiaan ymmärtää, miten uskonto voi pahimmillaan vaikuttaa ihmiseen tuollaisen mielenhäiriön tavoin ja ajaa vanhemmat laiminlyömään omaa lastaan. Tällaisten ihmisten kohdalla ei voi kuin toivoa, että voisi mennä aikakoneella joitakin vuosia taaksepäin ja harrastaa hiukan luonnonvalintaa, jotta he eivät olisi milloinkaan lisääntyneet.

Aina kun luen jotain noin pöyristyttävää, tulen vakuuttuneeksi siitä, että tuonasteinen "uskovaisuus" on vaarallisinta, mitä nykymaailmassa on. Uskonnon piirissä näkee paljon lempeyttä ja altruismia, mutta myös valitettavan paljon aivan tyylipuhdasta mielenvikaisuutta.

    *   *   *

Muuten ateismilleni kuuluu oikein hyvää. Toissa viikonloppuna tapasin viimein erään kuuluisan nettifoorumivaikuttajan, Markku Koposen, jonka olimme kutsuneet parin ystäväni kanssa tänne Ouluun "teologimiittiin". Viikonloppu oli mielestäni erittäin antoisa ja sujui mielenkiintoisen ajatustenvaihdon merkeissä. Oli mieltä lämmittävää tavata silmästä silmään henkilö, jonka mielipiteitä ja logiikkaa olen oppinut foorumivuosieni varrella arvostamaan - vaikka peistäkin olemme välillä foorumilla taitelleet. Markku vakuutti minut livenä kohteliaan suorasukaisella logiikallaan. Kaiken kaikkiaan minulle jäi hänestä kuva fundamentalistikristitystä, joka osaa perustella uskonsa sisäisesti loogisesti, eikä ole hukannut huumorintajuaan. Toivon tapaamisellemme jatkoa - onneksi uusi työni tullee viemään minua työmatkoille Tampereelle, joten tilaisuuksia tulee.

Helppoa rahaa?

Peliaiheisen foorumin uskontokeskustelussa nimimerkki Bongis (Markku Koponen, nimi julkaistu hänen luvallaan) on viime aikoina tuuletellut muutamalla uutisella, jotka hänen mielestään ovat kohtuuselviä vinkkejä lähestyvästä Kristuksen toisesta tulemisesta.  Tällaisia merkkejä ovat hänelle olleet mm. se, että jossain Englannissa harkitaan mikrosirun asentamista rikollisten käteen, jotta heitä voitaisiin paremmin valvoa. Toinen merkki on ollut viimeaikainen pörssien syöksy.

Bongis on kertoillut hankkineensa hiukan kultaa, jonka olettaa säilyttävän hyvin arvonsa lopun aikojen tapahtumissa ja jota voisi käyttää "maanalaisen seurakunnan" työn tukemiseen. Minä olen vastannut hänelle pitäväni markkinatalouden kannalta oikein suotuisana sitä, että maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita perustamaan taloudellisia päätöksiään paimentolaisuskonnon tarinateokseen.

Tänään tarjouduin lyömään hänen kanssaan seuraavanlaisen vedon:

Mikäli viiden vuoden aikana kaikki seuraavat ehdot eivät toteudu:

• Jerusalemissa on juutalainen temppeli Temppelivuorella
• Jonkin valtioliiton (*) päämies on vieraillut fyysisesti temppelin sisällä
• Sama valtiomies on onnistuneesti saattanut loppuun Lähi-idän rauhanprosessin

...niin Bongis häviää vedon. Mikäli taas kaikki nämä toteutuvat, veto saa 3,5v lisäaikaa. Jos tämän ajan päätteeksi vaadittaisiin, tai juuri alettaisiin vaatia ihonalaista mikrosirua tai muuta oikean käden tai otsan ihossa tai sen alla olevaa objektia tai merkintää jotta ko. henkilö voisi käydä kauppaa, niin silloin Bongis voittaa vedon. Muussa tapauksessa hän häviää.

(*) Vaaditaan vähintään jonkin valtion päämies. Sitten 3,5v kuluttua sen pitäisi olla jo jokin maailmanlaajuinen valtioliitto.

Vedonlyönnin panoksena on 20 g kultaa, jonka tulee olla vähintään 24-karaattista.

    *   *   *

Minä pidän tällaista vetoa luonnollisesti erittäin helppona tapana ansaita noin 500 euroa rahaa 5 vuoden päästä.  Perustan kantani maailmantalouden realiteeteille, joiden mukaan tämänhetkinen pörssien syöksy on väliaikaista ja johtaa pahimmillaankin seuraavaan lamakauteen, jota seuraa nousukausi yhtä suurella varmuudella kuin menneistäkin lamakausista on seurannut. Bongis taas perustaa oman kantansa eräälle paimentolaiskansan tarinakokoelmasta johdetulle tulkinnalle (lähinnä siis on käytetty Johanneksen Ilmestyskirjaa sekä Danielin kirjaa).

Lukijat saavat itse valita puolensa - kirjoitin tämän tänne oikeastaan dokumentoidakseni tämän vedonlyönnin.

     *   *   *

Päivitys vuodelta 2013: Markku myönsi reilusti tappionsa, ajelin Kouvolaan ja vietimme siellä aurinkoisen päivän lounastaen ja keskustellen sivistyneesti monenlaisista aiheista.  Ajelin takaisin kotiin mukanani vedonlyönnin palkkio, 20 g 24-karaattista kultaa.

Lukukinkereillä

Joululomalla luin joutessani teologi Kari Kuulan teoksen Helvetin historia: pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan.  Kuula valottaa judeokristillisen perinteen helvettikäsityksen valtaisaa muutosta ja monimuotoisuutta mielenkiintoisella tavalla. Minulle yllätyksenä tuli, että perinteisessä juutalaisuudessa, varsinkin Septuagintassa, viittauksia kuolemanjälkeiseen elämään ei juurikaan ole - Kuulan mukaan juutalaisuuden ytimessä ei helvettiä lainkaan ole eikä sielu ole kuolematon eikä ruumiista erillinen.  Kristinuskon käsitys sielun kuolemattomuudesta ja erillisyydestä omittiin Platonilta, ja helvettikäsitys lähinnä zarahustralaisuudesta ja Homeroksen haades-myytistä.  

Kun helvettikäsityksen monimuotoisuutta ja muutosta kirjan avulla seuraa halki vuosituhansien, se todistaa omalta osaltaan siitä valtaisasta muutoksesta, jonka kourissa kristinusko on vuosituhansien aikana ollut. Se, mitä kutsumme nykyään kristinuskoksi, on kaikkea muuta kuin yhdenmukainen uskomusjärjestelmä, ja siinä on mukana myös mielivaltaisia aineksia, joita ei voi perustella ainakaan kristinuskon omalla pyhällä kirjalla.

Jahka ehdin, olen päättänyt ottaa projektikseni luoda Kuulan kirjan pohjalta jonkinlaisen aikajanaluonnoksen judeokristillisen helvettiperinteen muutoksesta.

Tällä hetkellä luen Sam Harrisin kirjaa Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus.  Siinä Harris sivaltaa sanan säilällä melko lailla armotta ja hyökkää erilaisia uskomusjärjestelmiä vastaan varsin suorasukaisesti. Vaikka teoksessa on hyvääkin pohdintaa, on se toistaiseksi vaikuttanut hiukan yliampuvalta räksytykseltä. Minun listallani Harris jää kyllä selkeästi Dawkinsin taakse.