Oikeansuuntaista kehitystä

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että tuoreimman tutkimuksen mukaan kirkkohäiden suosio on romahtanut entisestään.  Tänä vuonna Helsingissä vihityistä jo 57 prosenttia on halunnut siviilivihkimyksen, ja yli puolet vihityistä myös Espoossa ja Vantaalla.  Myös kirkkoon kuuluvista yhä suurempi osa ei halua lapselleen kirkollista kastetta.

Kirkon tutkimuskeskus on tehnyt asiasta ja sen seurauksista kiperää (ja varmasti myös kipeää) analyysiä: perinteisestihän ylivoimaisesti suurin osa kirkkoon kuuluvista on kertonut pääsyyksi tärkeät ihmisen elämään liittyvät juhlat: kasteen, konfirmaation, häät ja hautajaiset.  Sen sijaan kirkon opillista puolta kohtaan kiinnostus on ollut vuosi vuodelta vähenevää.  Nyt jos myös kirkollisten toimitusten suosio on romahtamassa, ennustaa Kirkon tutkimuskeskus kiihtyvää eroamisbuumia.

Kehitys on mielestäni oikeansuuntainen, ja ainoa looginen päätös sille on, että evankelilaisluterilaisen kirkon kansankirkkoasema ja sen myötä myös älytön historiallinen jäänne, verotusoikeus, lopun viimeksi lakkautetaan.

Uskon ja järjen vastakkainasettelusta

Nimimerkki PieniVianne kirjoittaa Suomi24:ssa uskon ja järjen vastakkainasettelusta hyvin ja tiiviisti:

Uskon sisältö on järjen vastakohta. Usko perustuu aina irrationaalisuuden aspekteihin, ts. se on luonteeltaan aina irrationaalista ja siten järjen vastakohtaa: usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivoo. 


Järki puolestaan perustuu aina tosiasioiden analyysiin, eikä siinä ole irrationaalisuuden aspekteja: se ei perustu siihen, mitä toivotaan, vaan järki perustuu siihen, mitä analyysillä todeksi havaitaan. (Ja, järki ja viisaus ovat kaksi eri asiaa, ts. nekin ovat luonteeltaan erilaisia) 


Myös Paavali huomioi uskon ja järjen vastakohtaisuuden, ja kehoitti ihmisiä kasvamaan niissä molemmissa. 


Ihmisen tulisi hengellisiä asioita ajatella uskossaan kuin lapsi (lapsi ei kykene järjelliseen analyysiin, vaan lapsen ajatteluun ja lapsen logiikkaan liittyy aina epärationaalisuutta), ja ihmisen tulisi muissa asioissa olla ymmärrykseltään aikuinen, ts. ihmisen tulisi käyttää ja kehittää rationaalisuuteen perustuvaa järkeään. 


Ongelma on siinä, että uskovaisista osa on hylännyt tämän Paavalin kehoituksen ja he hengellistävät asioita, jotka eivät ole hengellisiä. Siten he suhtautuvat epärationaalisesti asioihin, joihin täytyisikin suhtautua rationaalisesti eli järkeen perustuen (eikä sokeaan uskoon perustuen). 


Esimerkkejä tällaisesta on mm. erilaiset kiellot, joita uskovaisien keskuudessa on (hiuksia ei saa värjätä, televisiota ei saa katsoa jne.).

Verenpainetta

Tämänkaltaiset uutiset saavat minut aina niin hiton vihaiseksi, ja tulee avuton olo, kun ei voi kerta kaikkiaan ymmärtää, miten uskonto voi pahimmillaan vaikuttaa ihmiseen tuollaisen mielenhäiriön tavoin ja ajaa vanhemmat laiminlyömään omaa lastaan. Tällaisten ihmisten kohdalla ei voi kuin toivoa, että voisi mennä aikakoneella joitakin vuosia taaksepäin ja harrastaa hiukan luonnonvalintaa, jotta he eivät olisi milloinkaan lisääntyneet.

Aina kun luen jotain noin pöyristyttävää, tulen vakuuttuneeksi siitä, että tuonasteinen "uskovaisuus" on vaarallisinta, mitä nykymaailmassa on. Uskonnon piirissä näkee paljon lempeyttä ja altruismia, mutta myös valitettavan paljon aivan tyylipuhdasta mielenvikaisuutta.

    *   *   *

Muuten ateismilleni kuuluu oikein hyvää. Toissa viikonloppuna tapasin viimein erään kuuluisan nettifoorumivaikuttajan, Markku Koposen, jonka olimme kutsuneet parin ystäväni kanssa tänne Ouluun "teologimiittiin". Viikonloppu oli mielestäni erittäin antoisa ja sujui mielenkiintoisen ajatustenvaihdon merkeissä. Oli mieltä lämmittävää tavata silmästä silmään henkilö, jonka mielipiteitä ja logiikkaa olen oppinut foorumivuosieni varrella arvostamaan - vaikka peistäkin olemme välillä foorumilla taitelleet. Markku vakuutti minut livenä kohteliaan suorasukaisella logiikallaan. Kaiken kaikkiaan minulle jäi hänestä kuva fundamentalistikristitystä, joka osaa perustella uskonsa sisäisesti loogisesti, eikä ole hukannut huumorintajuaan. Toivon tapaamisellemme jatkoa - onneksi uusi työni tullee viemään minua työmatkoille Tampereelle, joten tilaisuuksia tulee.

Helppoa rahaa?

Peliaiheisen foorumin uskontokeskustelussa nimimerkki Bongis (Markku Koponen, nimi julkaistu hänen luvallaan) on viime aikoina tuuletellut muutamalla uutisella, jotka hänen mielestään ovat kohtuuselviä vinkkejä lähestyvästä Kristuksen toisesta tulemisesta.  Tällaisia merkkejä ovat hänelle olleet mm. se, että jossain Englannissa harkitaan mikrosirun asentamista rikollisten käteen, jotta heitä voitaisiin paremmin valvoa. Toinen merkki on ollut viimeaikainen pörssien syöksy.

Bongis on kertoillut hankkineensa hiukan kultaa, jonka olettaa säilyttävän hyvin arvonsa lopun aikojen tapahtumissa ja jota voisi käyttää "maanalaisen seurakunnan" työn tukemiseen. Minä olen vastannut hänelle pitäväni markkinatalouden kannalta oikein suotuisana sitä, että maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita perustamaan taloudellisia päätöksiään paimentolaisuskonnon tarinateokseen.

Tänään tarjouduin lyömään hänen kanssaan seuraavanlaisen vedon:

Mikäli viiden vuoden aikana kaikki seuraavat ehdot eivät toteudu:

• Jerusalemissa on juutalainen temppeli Temppelivuorella
• Jonkin valtioliiton (*) päämies on vieraillut fyysisesti temppelin sisällä
• Sama valtiomies on onnistuneesti saattanut loppuun Lähi-idän rauhanprosessin

...niin Bongis häviää vedon. Mikäli taas kaikki nämä toteutuvat, veto saa 3,5v lisäaikaa. Jos tämän ajan päätteeksi vaadittaisiin, tai juuri alettaisiin vaatia ihonalaista mikrosirua tai muuta oikean käden tai otsan ihossa tai sen alla olevaa objektia tai merkintää jotta ko. henkilö voisi käydä kauppaa, niin silloin Bongis voittaa vedon. Muussa tapauksessa hän häviää.

(*) Vaaditaan vähintään jonkin valtion päämies. Sitten 3,5v kuluttua sen pitäisi olla jo jokin maailmanlaajuinen valtioliitto.

Vedonlyönnin panoksena on 20 g kultaa, jonka tulee olla vähintään 24-karaattista.

    *   *   *

Minä pidän tällaista vetoa luonnollisesti erittäin helppona tapana ansaita noin 500 euroa rahaa 5 vuoden päästä.  Perustan kantani maailmantalouden realiteeteille, joiden mukaan tämänhetkinen pörssien syöksy on väliaikaista ja johtaa pahimmillaankin seuraavaan lamakauteen, jota seuraa nousukausi yhtä suurella varmuudella kuin menneistäkin lamakausista on seurannut. Bongis taas perustaa oman kantansa eräälle paimentolaiskansan tarinakokoelmasta johdetulle tulkinnalle (lähinnä siis on käytetty Johanneksen Ilmestyskirjaa sekä Danielin kirjaa).

Lukijat saavat itse valita puolensa - kirjoitin tämän tänne oikeastaan dokumentoidakseni tämän vedonlyönnin.

     *   *   *

Päivitys vuodelta 2013: Markku myönsi reilusti tappionsa, ajelin Kouvolaan ja vietimme siellä aurinkoisen päivän lounastaen ja keskustellen sivistyneesti monenlaisista aiheista.  Ajelin takaisin kotiin mukanani vedonlyönnin palkkio, 20 g 24-karaattista kultaa.

Lukukinkereillä

Joululomalla luin joutessani teologi Kari Kuulan teoksen Helvetin historia: pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan.  Kuula valottaa judeokristillisen perinteen helvettikäsityksen valtaisaa muutosta ja monimuotoisuutta mielenkiintoisella tavalla. Minulle yllätyksenä tuli, että perinteisessä juutalaisuudessa, varsinkin Septuagintassa, viittauksia kuolemanjälkeiseen elämään ei juurikaan ole - Kuulan mukaan juutalaisuuden ytimessä ei helvettiä lainkaan ole eikä sielu ole kuolematon eikä ruumiista erillinen.  Kristinuskon käsitys sielun kuolemattomuudesta ja erillisyydestä omittiin Platonilta, ja helvettikäsitys lähinnä zarahustralaisuudesta ja Homeroksen haades-myytistä.  

Kun helvettikäsityksen monimuotoisuutta ja muutosta kirjan avulla seuraa halki vuosituhansien, se todistaa omalta osaltaan siitä valtaisasta muutoksesta, jonka kourissa kristinusko on vuosituhansien aikana ollut. Se, mitä kutsumme nykyään kristinuskoksi, on kaikkea muuta kuin yhdenmukainen uskomusjärjestelmä, ja siinä on mukana myös mielivaltaisia aineksia, joita ei voi perustella ainakaan kristinuskon omalla pyhällä kirjalla.

Jahka ehdin, olen päättänyt ottaa projektikseni luoda Kuulan kirjan pohjalta jonkinlaisen aikajanaluonnoksen judeokristillisen helvettiperinteen muutoksesta.

Tällä hetkellä luen Sam Harrisin kirjaa Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus.  Siinä Harris sivaltaa sanan säilällä melko lailla armotta ja hyökkää erilaisia uskomusjärjestelmiä vastaan varsin suorasukaisesti. Vaikka teoksessa on hyvääkin pohdintaa, on se toistaiseksi vaikuttanut hiukan yliampuvalta räksytykseltä. Minun listallani Harris jää kyllä selkeästi Dawkinsin taakse.

Tapauskovaisuudesta

Eräällä netin keskustelusivustolla ajauduin keskustelemaan termistä tapauskovaisuus. Minut käsitettiin väärin, ja ajattelin kirjoitella tännekin ajatukseni asiasta.

Minähän olen ateisti, ja mielestäni fundamentalismi kaikissa muodoissaan pitäisi "tuhota" maailmasta, mutta yhtä lailla närästää tapauskovaisuus.

Minulle tapauskovainen on sellainen, joka seuraa jotain valtavirran oppia vain siksi, koska se on valtavirran oppia, uhraamatta ajatustakaan tämän opin mahdolliseen loogiseen oikeellisuuteen/mielettömyyteen. Tapauskovainen kuvittelee, että kristilliseen yhteisöön kuuluminen tekee hänet sellaisenaan autuaaksi - että jotain epämääräistä hyvää on pakko seurata tästä hänen jäsenyydestään, vaikkakaan hän ei osaa tätä hyvää spesifioida.

Otetaan esimerkkinä vaikkapa tavallinen suomalainen kirkkouskovainen, jonka mielestä kirkko näemmä tekee ihan oikein, kun tuhoaa vauhdilla koko teologisen, opillisen perustansa, kuten nykyään tapahtuu. Ev.lut. kirkko kun ei enää saarnaa rangaistusta perisyntiä, helvetin ja ikuisen tuomion olemassaoloa, eikä juuri mitään muutakaan, mikä johdonmukaiseen Raamatun tulkitsemiseen kuuluisi. Sen sijaan kirkko miettii tosissaan markkinointistrategioita, läsnäoloa facebookissa ja brändin luomista. Eli kirkko miettii kuin mikä tahansa maallinen firma, miten voisi parhaiten miellyttää asiakkaitaan ja vaikka hankkia uusia! Tämä näkyy ev.lut. kirkon täysin linjattomasta suhtautumisesta lähes kaikkeen, tyyliin naispappeus on jees, mut kyl me ymmärretään niitäkin, jotka ei sitä hyväksy.

Kirkko vertautuu nykyisessä muodossaan täysin Suomen vaaleanpunertavaan puoluekenttään, jossa aatetta ei erota toisesta. Ollaan aika kaukana alkuseurakunnan meiningistä ja tavoitteista.

Minä näen suhteessa uskontoon -akselilla tasan kaksi joukkoa, jotka ovat edes jossain määrin loogisia vakaumuksessaan: (1) ateistit, jotka kieltävät koko Raamatun ja uskonnon yleensäkin tähän maailmaan kuulumattomana ja tarpeettomana ilmiönä, ja (2) fundikset, jotka ovat kirjaimellisessa raamatuntulkinnassaan saavuttaneet sisäisesti kohtuullisen johdonmukaisen maailmankatsomuksen (joka tietenkin meidän ateistien näkökulmasta on täysin mieletön ja kosmologisesti sekä tieteen valossa ristiriitainen ja kestämätön).

Tapauskovaisuus tai "rusinat pullasta" -teologia, kuten itse sitä nimitän, ei ole mielestäni älyllisesti rehellinen maailmankatsomus. Siinä poimitaan Raamatusta (tai minkä tahansa uskonnon pyhästä kirjasta) itseä miellyttäviä kohtia ja muut jätetään vapaasti huomiotta sen perusteella, että ne ovat vanhanaikaisia ja kirkon pitää muuttua ja diibadaaba. Ensimmäisenä tällaisessa "teologiassa" heitetään roskakoriin kristillisen uskon peruspilari: se, että Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan sanaa. Eli peli on menetetty jo tässä vaiheessa.

Tyypillinen tapauskovainen onkin itse asiassa moraalirelativisti, joka ei tunnusta moraalisten prinsiippien ikuisuutta ja jumalallista alkuperää, vaan jonka mielestä "kaikki on suhteellista" ja kirkon moraalisten periaatteiden pitäisi seurailla kutakin aikakautta. On aivan sama, kuuluuko tällainen henkilö kirkkoon vai ei, sillä hän ei hyödy millään tavoin kirkkoon kuulumisestaan - hän voi olla moraalirelativisti kirkon ulkopuolellakin, eikä hän voi perustaa minkäänlaisen ikuisen taivaallisen kohtalon odotusta mihinkään, sillä hän on jo hylännyt ne kristillisen uskon perusteet, jotka tällaisen palkinnon saamista edellyttäisivät. "Kyllä minä uskon Jumalaan, mutta omalla tavallani" vertautuu minun korvissani sanomaan "kysymyksesi uskoni luonteesta on kiusallinen, enkä oikein tiedä, mihin uskon, enkä osaa sanoa sitä kirkostanikaan, mutta ei kai tästä mitään haittaakaan ole".

Jos taas haluaa kuulua kirkkoon sen takia, että se harjoittaa hyväntekeväisyyttä, niin miksi juuri kirkko? Miksei Amnesty International, Punainen Risti tai jokin muu riippumaton hyväntekeväisyysjärjestö?

Minulle on herttisen yhdentekevää, mihin ihminen uskoo, mutta jos tämä ihminen odottaa, että pelkkä kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön antaa hänelle jonkinlaisen positiividen odotusarvon ikuisesta tulevaisuudesta, on menty hakoteille.

Teddykarhu voi olla paha!

Tänään Sudanin hallitus on vapauttanut brittiläisen naisopettajan, jota uhkasi kymmenien päivien vankeustuomio ja jopa julkinen ruoskinta. Syy? No se, että hän oli sallinut koulussaan oppilaan kantaa teddykarhua, jonka nimi oli Muhammed. Brittien suurlähetystön luona on kuulemma ollut mielenosoituksia, joissa on vaadittu jopa ko. opettajan teloittamista...

Näin islamissa tänään.

Hauskana kuriositeettina eBay:ssa on myyty hyvään hintaan noin 10 teddykarhua, joiden kaikkien nimi on Muhammed, ja rahat on haluttu lahjoittaa opettajan vapauttamiseksi.

Samaan aikaan toisaalla: brittiläinen lastenkirjailija Kes Gray muutti uudessa kirjassaan erään päähenkilön, Mohammed the Molen, nimen Morganiksi.

Käsi ylös, kenen muun mielestä poliittinen korrektius ja tämä uskontojen järjetön paapominen ja erityisaseman ylläpitäminen on ihan hullua touhua.

Radikaalin islamismin uhka Englannissa kasvaa

Tänään tuli BBC:n Panorama-sarjassa todella hyvä dokumentti, jossa toimittaja Shiraz Maher kertoo omasta äärimuslimiajastaan ja siitä, miten helppoa ja järjestelmällistä muslimien käännytys potentiaalisiksi terroristeiksi brittiläisissä yliopistoissa nykyään on.

Maher itse käännytettiin yliopistossa, ja hän oli viittä vaille ryhtyä taistelijaksi (lue: itsemurhapommittajaksi), kun tuli järkiinsä ja lopulta erosi järjestöstä. Dokumentti oli tarkkanäköinen kuvaus siitä, miten helposti nuorten, epävarmojen ja vaikutteille alttiiden muslimimiesten viha saadaan kanavoiduksi tuhoavaan toimintaan islamista poliittisiin tarkoitusperiin käännettyjen ja väännettyjen oppien avulla. Ainut oikea tulevaisuus on näiden oppien mukaan Israelin hävittäminen maan päältä ja maailmanlaajuisen islam-tyrannian perustaminen.

In God we trust

Kirjoitan tätä Phoenixin lentokentällä Arizonassa Lontoon-lentoa odotellessani. Kentällä shoppaillessani koin nimittäin valaistuksenomaisena, miten vahvasti patriotismin ja uskonnollisuuden läpitunkema amerikkalainen yhteiskunta on.

Tänään vietimme pari tuntia ennen kentälle menoa San Diegossa katsellen ilma- ja merivoimien yhteisnäytöstä. Aina kun kohdalle osui helikopteri, joka roikotti mukanaan jättimäistä Yhdysvaltain lippua, tai vastaavasti ohi lipui hävittäjä liput salossa ja miehistö kannella kunniaa tehden, seurasi sitä valtava suosionosoitusten hyökyaalto. Kuvitelkaa tällainen Suomeen: ilmavoimien miehistönkuljetushelikopteri raahaa perässään jättimäistä Suomen lippua. Kansa taputtaa, vislaa ja hurraa. Ei kiitos. Not my cup of tea, kuten sanovat britit, joiden terve itseinho hakee vertaistaan (ja löytää sen usein Suomesta).

Kentällä taas silmäilin kirjakaupan tarjontaa. Tarjolla oli muun muassa New Age -kirjallisuutta, TV-pastorin omaelämänkerta, erään presidentin suosiossa olevan evankelistan paksu elämänkerta - sekä kirja, joka kertoo auto-onnettomuudessa olleen, kliinisesti 90 minuuttia kuolleena maanneen omakohtaisesta taivaskokemuksesta.

Arvatkaa, loistiko Richard Dawkins poissaolollaan?
Kyllä vaan.

Tämä kaikki sai minut ajattelemaan, miten arveluttava nykytilanne itse asiassa on. Maailman vahvimman supervallan 20 dollarin setelissä lukee "In God we trust". Siis valtakunta perustaa rahajärjestelmänsä paimentolaislegendoihin ja mielikuvitusolentoihin. USA:ssa ateistiksi julistautuminen on vielä nykyäänkin (ehkä itärannikkoa lukuunottamatta) sosiaalista itsemurhaa lähentelevä uroteko. Hiljentykääpä ajattelemaan tätä huolella: sen tunnustaminen, ettei usko mielikuvitusolentoihin vaan perustaa elämänsä mieluummin tämänpuoleiselle elämälle kuin sille, mitä ei voi nähdä, haistaa, tuntea tai kuulla, on täälläpäin maailmaa monen mielestä moraaliton teko.

Ja tämän valtion johdossa on uudestisyntyneeksi kristityksi itseään kutsuva herra, joka vastikään tunnusti saaneensa Jumalalta suoran käskyn hyökätä Irakiin ja tuhota terroristit. Siis Valkoisessa Talossa istuu heppu, joka kuulee päänsä sisällä ääniä ja aloittaa niiden perusteella sotia kokonaisia kansakuntia vastaan. Onko joukossa ketään muuta, joita ajatus pelottaa?

Ei tarvitse paljoakaan pinnistää, että oivaltaa, mikä on yhteinen nimittäjä Irakin, Palestiinan, Tsetshenian ja monien muiden maiden inhimillisten tragedioiden takana: uskonto. Vain uskonto voi oikeuttaa julkisesti uskomaan keijuihin ja muihin satuolentoihin ja silti säilyttää (vaikka poliittisen) uskottavuutensa. Vain uskonto onnistuu keräämään ympärilleen ihmisiä, jotka ripustavat aivonsa ja loogisen päättelykykynsä rukoushuoneen eteisen naulakkoon ja rupeavat suunnittelemaan muiden ihmisten tappamista.

Minusta ajatus on varsin puistattava.